näkymä kaupunginrannalta Turkin suuntaan
la 8.10.2011
Hotelliaamiainen oli iloinen yllätys. Opas puhui ”kevytaamiaisesta”. Kuvittelimme saavamme vain kahvia, paahtoleipää ja marmeladia. Niiden lisäksi buffetpöydästä löytyi juustoa, kinkkua ja kananmunia. Näillä eväillä olimme valmiit ensimmäiseen rantapäiväämme. Matkalla kiersimme shortsiostoksilla. Jussi moitti, että housut on tehty vain pikkupojille, kun sopivaa kokoa ei meinannut löytyä. Lopulta onnisti ja mies sai 18 eurolla kelpo housut.
Jussi sai uudet shortsit
Aurinko pilkisteli, mutta taivaanrannassa oli mustanpuhuvia pilviä. Saarelle on luvassa viikonloppuna myrskyä ja sateita, joita pilvet jo enteilivät. Saimme muutaman vesipisaran niskaamme, kun majoittauduimme kaupungin rannalle. Tähän aikaan vuodesta rantatuolit ovat ilmaisia. Tavernat toivovat lähituntumaan väkeä. Suurin osa tuoleista oli tyhjillään, mutta meitä se ei haitannut. Pilvet kiitivät Turkin suuntaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Vesikin oli aivan uimakelpoista, vaikka syksy on jo näin pitkällä. Ja kirkasta. Rantahiekka oli karkeaa, muttei mitään mukulakiveä.
Egeianmeri on kirkas ja lämmin vielä lokakuussakin
ensikosketus syksyiseen meriveteen
Minä innostuin näköalasta ja valosta. Rannalle näkyi upeasti Turkin rannikko, pieniä valkoisia taloja mahtavien vuorten kupeessa. Otin oitis akvarellivärit ja paperit esille ja ehdin tehdä päivän aikana kolme maalausta. Yritin tavoitella sinivihreitä kuulaita sävyjä. Huolestuin, että paperini loppuvat heti kättelyssä. Illalla kaupassa käydessäni täydensin varastoja piirustuslehtiöllä. Kiinakaupasta löysin hienon pitsiliinan lopputyönäyttelyäni varten kahdeksalla eurolla sekä 24 kappaleen sarjan luomavärikyniä viidellä eurolla. En aio koristautua silmämaaleilla, vaan kokeilen niitä rasvaliituina (!).
ensimmäinen ranta-akvarellini
Rannan lähitaverna sai meistä hyvät päiväasiakkaat. Söimme kevytlounaaksi kreikkalaista salaattia ja saganaki-juustoa retsinan kera. Iltapäivällä kävimme vielä kahvilla ja viinillä.
rantatavernassa
Vahva aurinko tehosi, iltapäivällä olimme molemmat sen verran punakoita, että lähdimme vapaaehtoisesti kotimatkalle ennen auringon laskua.
juudaanpuun oksat yltävät parvekkeellemme - tässä tussilaveeraus
Minulla on meille yllätysohjelmana mukana Suomalaisesta kirjakaupasta löytynyt heräteostos ”Matkailijan sanakirjapeli”. Idea oli että kilpailijat nostavat pelikortteja, joissa on matkailusanastoa suomen ja englannin kielellä. Kuka ensimmäisenä saa rastitettua bingorivinsä oikeilla käännöksillä, voittaa. Se oli oikein hauska peli, Leena voitti kaksi ensimmäistä erää!
Iltaohjelmassa oli kävely vanhassa kaupungissa ja ruokapaikan valinta. Mondo-kirja hehkutti ”Kreikan saaret” –kirjassaan kahta ravintolaa Kosilla. Löysimme niistä ensimmäisen Filoksenian katuosoitteen, mutta itse ravintola oli lopettanut jo vuosia sitten, tiesi lähikauppias kertoa. Mondo ei tainnut olla ihan uusi painos. Onneksi toinen suositusravintola Poté tin Kiriaki eli ”Ei koskaan sunnuntaisin” oli voimissaan. Viehättävällä terassilla oli vain kahdeksan pöytää. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että tilaa oli. Lähtiessämme kaikki pöydät olivat täynnä ja lisätuoleja kannettiin sisältä.
Tilasimme alkusalaatin sekä paikallista erikoisuutta punaviinissä marinoitua juustoa sekä mustekala-annoksen. Valinta oli sekä hyvä että huono. Saimme nimittäin yliannoksen fetajuustoa, mutta mustekalatasku ja lonkerot olivat mureat ja maittavat. Hotellilla istuimme vielä hetken parvekkeella, katselimme kuuta ja joimme teetä pienen metaxa-lisäyksen kera. Huomiseksi – jos ei sada – suunnittelimme maaseuturetkeä.
